Muistiinpanot Helenan lattaritunnilta 27.4.2009 (C-A ryhmä):

Jos tukijalan kanta ei ole lattiassa, painopiste on ylhäällä, eikä ole mitään miltä ponnistaa seuraavalle askeleelle. Kannan laskeutuminen maahan, tukijalan jalkaterän rentoutuminen ja painon laskeutuminen tukijalalle on äärimmäisen tärkeää seuraavaa askelta ajatellen.

Jalka ei pysähdy koskaan Sambassa, vaan koko ajan on joustava jatkuva liike.

Mitä pidemmälle tanssissa kehitytään, sitä jäntevämmiksi jalat tulevat, eikä enää osata rentouttaa tukijalkaa.

Tukijalan rentouttaminen: Anna varpaiden levitä lattiaan. Tukijalan pitää kasvaa kenkään, varpaat juurtuvat lattiaan. Aktiivisuus pois tukijalalta. Tukijalka rennoksi. Aktiivisuus ojennettuun vapaaseen jalkaan.

Aktivointijärjestys: Keho (kyljet ja painopiste), jalka (reisi, sääri ja pohje), jalkaterä (nilkka, kanta, jalkapohja, päkiä, varpaat). Reisi ja pohje aktivoituvat ennen jalkaterää. Kuten käsien liikkeessä: liike lähtee kehosta, leviää selkään ja sitten olkavarteen, käsivarteen, ranteeseen ja lopulta sormiin. Jaloissa liike lähtee samalla tavalla kehosta, leviää lantiolle, sitten reisiin, pohkeisiin ja lopulta jalkateriin ja varpaisiin.

Ojennettu jalka äärimmäisen aktiivinen, varpaankärkeen asti. Tukijalka rento, varpaat leviävät ja juurtuvat lattiaan. Liikkuvan jalan aktiivisuus ja tukijalan kasvu lattiaan.

Perusharjoituksia
=================

Huisku: Ponnistuksessa paine alaspäin, kuin painaisit pöytää/lattiaa alaspäin. Liikkeelle lähtö rennolta ja joustavalta tukijalalta. Ponnistava tukijalka aktivoituu järjestyksessä: kehon liike (painopiste), polven ojentuminen, jalkaterän aktivoituminen. Kannan noustessa lattiasta vapaa jalka heilahtaa sivulle ja paino on hetken molempien jalkojen päkiöillä. Painon alkaessa rullata uudelle tukijalalle vanhan tukijalan varpaat aktivoituvat ja ojennus on varpaan kärkiin asti. Uuden tukijalan varpaiden kärjet koskettavat lattiaa, sitten päkiä. Jalkaterä rullaa kannan pehmeästi lattiaan ja lopuksi joustaa polvi. Varpaat leviävät lattiaan kiinni. Uusi tukijalka on rentona ja joustaneena alhaalla ja vanha tukijalka ojentuneena aktivoituneena sivulla.

Botafogo: ensimmäinen askel (ajoitus 1): takana ojentunut aktiivoitunut jalka. Tukijalka edessä rentona ja joustavana. Tukijalka aktivoituu: ensin keho, sitten polvi ojentuu. Taakse ojentuneen jalan varpaan kärjet koskettavat lattiaa, nilkka on täysin ojentuneena. Kun tukijalan jalkaterä aktivoituu ja kanta nousee lattiasta, liikkuva jalka singahtaa tukijalan viereen, nilkka ojennettuna. Tukijalan päkiältä ponnistus ja vapaan jalan varpaan kärjet ojentuvat eteen. Paino rullaa varpaan kärjiltä, päkiälle ja sitten kannalle. Polven lähtiessä joustamaan uuden tukijalan varpaat rentoutuvat ja liimautuvat leveästi lattiaan kiinni. Taakse jäänyt jalka ojentuu varpaan kärkiin asti ja muuttuu aktiiviseksi.
Botafogo askel (ajoitus: a 2): Edessä oleva tukijalka aktivoituu, polvi ojentuu. Kun kanta nousee lattiasta, vapaa jalka singahtaa etuviistoon, paino käy molemmilla päkiöillä (a) ja suunta vaihtuu. Laskeudutaan pehmeästi tukijalalla (2): päkiä, kanta, polvi. Jälleen tukijalka rentoutuu ja joustaa. Etuviistoon singahtanut jalka ojentuu ja aktivoituu varpaan kärkiin asti.

Perusaskel: sama ajatus - tukijalka rento ja varpaat juurtuneena lattiaan, ojentunut jalka aktivoituneena varpaankärkiin asti.

Volta: tukijalalta ponnistus aiheuttaa käännöksen tai suunnan muutoksen. Paino hetken molemmilla päkiöillä, vanha tukijalka heilahtaa eteen ristiin ja laskeutuminen uudestaan samalle tukijalalle. Taakse ristiin jääneen jalan kanta ei kosketa lattiaa missään vaiheessa. Asento on latin-cross: molemmat polvet pehmeät, taakse jäänyttä jalkaa ei nyt ojennetta, eikä aktivoida samalla tavalla kuten huiskussa, perusliikkeessä ja botafogossa.