Vakiot on nyt sitten korkattu ja lievästä jännityksestä huolimatta (edellisenä yönä sain nukuttua vain muutaman tunnin) kisa meni paremmin kuin osasin odottaa. Semikierroksesta selvittiin täysillä rukseilla pienestä sähellyksestä huolimatta ja finaalikin taisi mennä putkeen kun tuomarit katsoivat meidän olleen parhaita kaikissa muissa tansseissa paitsi wienerissä. Ja mitä sanoin wieneristä: se on kuvioiden vähyydestä huolimatta vaikea laji. Wiener on ainoa joka on minulle henk. koht. aiheuttanut lähes fyysistä tuskaa kun se ei lähde sujumaan ja sen lisäksi se on vielä niin julmetun rankka laji.
Ensi viikonvaihteessa on sitten seuraava harjoituskilpailu Riihimäellä, ennenkuin lähdetään kilpailemaan ihan oikeasti. Fakta on nimittäin se, että valtakunnallisissa ja aluekilpailuissa vasta harjoitellaan kilpailemista – haetaan rutiinia kilpailusuoritukseen, opetellaan olemaan lattialla kilpailuolosuhteissa ja suorittamaan omaa tanssia muiden kilpailijoiden seassa. GP-kisat ja Seniori Cup ovat sitten jo oikeita kilpailuja, siellä mitataan oman osaamisen taso. Yksi ruksi SennuCupin tai GP-kilpailun 1. kierroksella on kovempi juttu kuin kolmas sija jossain aluekilpailuissa, jossa on suora finaali. Toki valtakunnallisten ja aluekilpailujen luokkavoitto tuntuu aina makealta, mutta sekin on vain opettelua voittamiseen.
Mielestäni jokaisen C-luokkaan nousseen tulee ikäsarjansa mukaan ottaa osaa GP-kisoihin ja/tai Seniori Cupin osakilpailuihin. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä siellä tulee takkiin ja lujaa, mutta siitä se harjoittelu tosissaan alkaa. Ja ilman harjoittelua ei synny tuloksia. Joten jatketaan harjoittelua.
XML-syötteet
Recent comments