Juha & Tuula

Vakiot on nyt sitten korkattu ja lievästä jännityksestä huolimatta (edellisenä yönä sain nukuttua vain muutaman tunnin) kisa meni paremmin kuin osasin odottaa. Semikierroksesta selvittiin täysillä rukseilla pienestä sähellyksestä huolimatta ja finaalikin taisi mennä putkeen kun tuomarit katsoivat meidän olleen parhaita kaikissa muissa tansseissa paitsi wienerissä. Ja mitä sanoin wieneristä: se on kuvioiden vähyydestä huolimatta vaikea laji. Wiener on ainoa joka on minulle henk. koht. aiheuttanut lähes fyysistä tuskaa kun se ei lähde sujumaan ja sen lisäksi se on vielä niin julmetun rankka laji.

Ensi viikonvaihteessa on sitten seuraava harjoituskilpailu Riihimäellä, ennenkuin lähdetään kilpailemaan ihan oikeasti. Fakta on nimittäin se, että valtakunnallisissa ja aluekilpailuissa vasta harjoitellaan kilpailemista – haetaan rutiinia kilpailusuoritukseen, opetellaan olemaan lattialla kilpailuolosuhteissa ja suorittamaan omaa tanssia muiden kilpailijoiden seassa. GP-kisat ja Seniori Cup ovat sitten jo oikeita kilpailuja, siellä mitataan oman osaamisen taso. Yksi ruksi SennuCupin tai GP-kilpailun 1. kierroksella on kovempi juttu kuin kolmas sija jossain aluekilpailuissa, jossa on suora finaali. Toki valtakunnallisten ja aluekilpailujen luokkavoitto tuntuu aina makealta, mutta sekin on vain opettelua voittamiseen.

Mielestäni jokaisen C-luokkaan nousseen tulee ikäsarjansa mukaan ottaa osaa GP-kisoihin ja/tai Seniori Cupin osakilpailuihin. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä siellä tulee takkiin ja lujaa, mutta siitä se harjoittelu tosissaan alkaa. Ja ilman harjoittelua ei synny tuloksia. Joten jatketaan harjoittelua.

Kesä on vierähtänyt siihen pisteeseen, että ensi lauantaina on uuden kauden ensimmäinen kilpailu. Menemme Tuulan kanssa vetämään lattarit läpi huikealla kolmen treenikerran voimalla. Ehkä viikolla pääsemme vielä pari kertaa käymään kuviot läpi, ettei sormi livahda suuhun kesken kisan. Sen verran hyvin olemme lattareista pitäneet taukoa, että mm. rumban aloitus pääsi unohtumaan ja piti vilkaista videolta että miten se menikään.

Vakioita on siis hinkattu koko kesä läpi. Nyt alkavat kuviot vähitellen tulla tutuiksi, mutta täysivauhtisessa tanssissa on vielä tekemistä – paljon! Kun kuvioita ja tekniikkaa hioo salilla joko hitaaseen musiikkiin tai ilman musiikkia, siinä ehtii kelata kaikki tarvittavat asiat läpi rauhassa, mutta musiikin kanssa tahtoo tulla kiire. Vartalokontakti, vartalonkierrot, tanssiasento, painopiste, tukijalankäyttö – kamalasti asioita muistettavana ja kaikki täytyisi saada suoraan selkärankaan, ettei niitä tarvitsisi miettiä.

Ensi lauantaina on siis Korsossa Vakitan kisat. Ankkarockiin menijät voivat hyvin piipahtaa Lumossa ensin katselemassa hieman toisenlaisia kuvioita ja mennä sitten Ankkarockiin. Siitä viikko eteenpäin ja sitten saamme Salossa Swivelin kisoissa vakiokasteen. Tuntuu kuin olisimme vielä alkutekijöissä ja kesä olisi vierähtänyt aivan liian nopeasti.

Wienervalssissa sujuu hetkittäin oikea käännös, vasemmasta käännöksestä ei ole vielä puhettakaan ja pitäisi tuo vaihtoaskelkin saada sujumaan. Vaikka koko tanssissa ei juuri kuvioita ole, on se osoittautunut aivan järjettömän vaativaksi lajiksi. Sen lisäksi että wiener on fyysisesti erittäin vaativa, on tekniikka ja sen vaativuus on yllättänyt minut täysin. Tässä menee vielä tovi, ennenkuin ollaan tämän valssin kanssa sinut.

Lattareita emme siis heitä nurkkaan, vaan kauden tähtäimessä siintää 10-tanssin SM-kisat. Kovin suurta menestystä emme lähde (vielä) tavoitelemaan, kunhan sekoitamme pakkaa omalta osaltamme. Jotta senioreiden 10-tanssi saisi oman arvonsa myös sennu kakkosissa ja kolmosissa (tulevaisuudessa myös nelosissa) olisi hyvä, jos SennuCupissa huomioitaisiin myös ne, jotka jaksavat hinkata kaikki kymmennen tanssia läpi. Se on fyysisesti vaativa suoritus ja siinä täytyy saada kymmenen erilaisen tanssin sisin mukaan tanssiin. Suoritusta voi aivan hyvin verrata yleisurheilun kymmenotteluun.

Nyt SennuCupissa palkitaan vain vakioiden ja lattareiden parhaat. Kymppitanssi on sen verran kova juttu, että soisin vaikka laskennallisen SennuKympin syntyvän ehkä jo ensi vuodeksi. Jos ei muuten, niin ostan itse komeat pokaalit ja käyn luovuttamassa ne kauden lopuksi parhaalle Sen2 ja Sen3 kymppiparille.

Ensimmäinen kilpailukausi Tuulan kanssa on takana ja saldo oli hyvä. Voitimme kaikki kilpailut Sen2 B-luokassa ja SennuCupissakin pääsimme joka kerta semifinaaliin saakka. Fakta on että jokaisen luokkanousun jälkeen tulee aina hieman nokkaan, ennen kuin oman tanssin taso nousee uuden luokan tasolle. A-luokassa tien raivaaminen ylöspäin tapahtuu sija sijalta ja mitä lähemmäs huippua pääsee, sitä kovemman työn takana uusi pykälä ylöspäin on. Tässä valossa Ikäreissä saavuttamamme kahdeksas sija oli vähintäänkin tyydyttävä saavutus.

Uutena aluevaltauksena on nyt vakiot. Vakioita lähdemme tanssimaan C-luokassa ja joudumme (saamme?) kahlata luokan läpi aivan alusta alkaen, nousupisteitä lähdössä on pyöreä nolla. Tuleviin koitoksiin lähdemme Tuula Brofeldtin opeilla ja heitimme Tuulalle heti tiukan haasteen: lähtö C-luokassa tulee olla yhtä lentävä, jonka saimme lattareissa aikaan. Tuula on tainnut hiljaisesti ottaa haasteen vastaan ja on laittamassa meidät tiukoille ennen elokuun ensimmäisiä kisoja.

Ensimmäiset tunnit on jo otettu ja koreografia valssiin on olemassa. Nousuja, laskuja, vartalonkiertoa ja kontaktia, asentoa sekä käsien kannatusta – tämä on lattareiden jälkeen täysin uusi maailma ja aivan uudet lihakset ovat hellänä. Seuraavaksi taitaa tulla quickaria ja saa nähdä kuinka pepperpotit ja muut lähtevät meillä toimimaan. Treeniä on tiedossa n. 4-6 päivänä viikossa, Tuulalla on työmatka tulossa ja Juhannuksenakin taitaa jäädä treenit väliin, mutta muuten on helppo sanoa, että mistä meidät iltaisin löytää.

Helmikuun lopussa tuli puoli vuotta Tuulan kanssa täyteen. Tuohon aikaan mahtuu seitsemän kisaa ja aivan järjetön määrä treenaamista. Kisaaminen on mennyt paremmin kuin meistä kai kumpikaan on uskaltanut odottaa – kaikki neljä B-luokan kisaa voitimme ja avoimissa sennu 2 kisoissa olemme selkeästi päässeet semiin, jonne tie on myös tyssännyt melko selvästi. Mutta nuo seitsemän kisaa yhdessä riittivät nostamaan meidät A-luokkaan. Tästä eteenpäin ei ole varmaan ole tiedossa voittoja, sillä jatkossa vastassa lienee vain sellaisia pareja, joilla yhteista kokemusta on jo pitkälti ja monilla myös menestystä nuoremmissa sarjoissa.

Sikainfluenssa häiritsi treenaamista hieman syksyllä ja nyt näyttää siltä että olen saanut oikeaan jalkaterään ns. Mortonin jännepinteen. Lääkäri ei sitä osannut heti heittää, mutta Erik Hento sanoi välittömästi kuunnellessan vaivojani: "Sulla on Morton". Tutustuttuani aihetta käsittelevään kirjallisuuteen netissä, pystyin välittömästi tunnistamaan vaivan oireet ja aiheuttajat. Nyt on sitten jumpattu jalkateriä innokkaan ahkerasti, jotta vaiva poistuisi. Ja toivottavasti myös poistuu.

Edessä on hieman yli kuukauden mittainen tauko kisaamisessa. Se on sikäli hyvä, sillä yksäri Leeviltä tai Sergeyltä pistää kuviot aina sekaisin. Kumpikaan ei tee mitään suuria muutoksia tanssiimme. mutta se pienikin muutos on välillä aika vaikeata sovittaa paikalleen. Täytyy kuitenkin sanoa että tunnenolevani melko etuoikeutetussa asemassa, että saan nauttia säännöllisesti Leevin ja Sergeyn opetusta. Molempien ohjaus on aivan huippua ja pienillä korjauksilla ja ehdotuksilla tanssimme uusiutuu tuon tuostakin.

Seuraavan kerran ajattelimme olla lattialla lattarien SM-kisoissa. Seniori ykkösten seassa saattaa visiitistä tulla melko lyhyt, mutta tarkoituksena on hakea kokemusta ja tiukkoja lähtöjä, jotta osaa olla valmiina kun omassa sarjassa tulee kovia kilpailuja.

Takana on nyt kolme kuukautta ja viikko yhteistä taivalta Tuulan kanssa ja meno on ollut melkoista haipakkaa. Tuohon rupeamaan on saatu mahtumaan sellainen määrä harjoittelua että suorastaan hirvittää välillä, mutta tulostakin on syntynyt. Kilpailuja olemme ehtineet koluta läpi neljä, joista kolme oli puhtaasti kotimaisia alue- ja valtakunnallisia kisoja ja sitten Dance Worldin järjestämät Helsinki Open Dance Festivalin Sen2 Latin.

Helsinki Openissa saavutimme osan tavoitteestamme – olimme lopputuloksissa 11. kun pyrkimys oli 12 joukkoon. Mutta yllätykseksemme semifinaali oli vain 10 parille, kun kilpailun ohjelmassa oli alunperin 12 parille. Olisimme halunneet kahdesti lattialle, mutta nyt kokemus jäi yhteen kertaan. Pitää päästä jossain vaiheessa kysymään Pirjo Puroharju-Koskiselta, että miksi muutos alkuperäiseen ohjelmaan. Pirjo oli kilpailunjohtajana kyseisessä kilpailussa.

Muut kisat menivät nappiin tuloksellisesti, vaikka aina en itse ole ollut tyytyväinen suoritukseen. Lahti Dancingin kisan jälkeen olimme molemmat melkoisia Hangon keksejä hymyjemme kanssa, sillä lopputuloksena saimme puhtaan ykkösrivin: jokaiselta tuomarilta jokaisessa tanssissa tuli ykkönen. Latausta tuolloin oli vaikka muille jaettavaksi ja taisi suorituksemme olla latauksen mukainen.

Seuraavan kerran olemme lattialla Mikkelin SennuCupissa. Tuo Helsinki Open antoi meille selkeän näytön, että SennuCupissa meillä on hyvät mahdollisuudet päästä semiin saakka, joten sinne on hyvä mennä hakemaan lisää vauhtia.

Vaikka tulokset ovat tähän mennessä näyttäneet hyvältä, tuleen ei jäädä makaamaan, vaan laitetaan lisää pökköä pesään ja treenataan entistä kovempaa. Leevin ja Sergeyn kanssa olemme viritelleet kalentereitamme siihen malliin, että saamme yksärin heiltä molemmilta vuoroviikoin ja sen lisäksi Helenan vetämät ryhmätunnit joka toinen maanantai ja Tanssibuumin Practice Night aina tiistaisin ja ehkä välillä myös keskiviikkoisin. Itse tulen ottamaan tuohon päälle vielä Leevin äijälattarit tiistaisin, joten kalenteri alkaa olla melko täynnä. Pitäsi ehtiä vielä vapaaharjoittelemaan, jotta saisi saadut opit selkäytimeen. Lisäksi pitäisi aloittaa myös vakioiden treenaaminen.

Ei tule aika pitkäksi.