Jere ja Veera

Jere ja Veera – Starin nuori tähtipari

GP (1)Pari liikkuu lattialla taidokkaasti; tango etenee energisesti mutta hallitusti. Voisi kuvitella, että kyseessä on jo vuosia yhdessä treenannut kilpapari – niin yhdenmukaisesti ja yksissä tuumin tanssi soljuu. Jere, 17, ja Veera, 16, ovat kuitenkin tanssineet yhdessä vasta 1,5 vuotta. Pari edustaa Tanssiklubi Staria ja on tänä vuonna yltänyt nuorisoluokassa vakiotanssien SM-pronssiin. Sain mahdollisuuden jututtaa Jereä ja Veeraa eräänä tiistai-iltana treenien lomassa.

Miten nuoret ylipäätään ovat löytäneet lajin pariin? Jere on tanssinut jo 11 vuotta. Kipinä syttyi, kun kaveri tuli houkutelleeksi aikoinaan mukaan kokeilemaan tanssitunnille. Veeralla on takanaan yhdeksän vuotta lajin parissa – serkkujen kisoja seuraamassa ollut tyttö halusi itsekin päästä kokeilemaan tanssia. Nyt joku ehkä ajattelee, että hyvähän näiden nuorten on, kun ovat ehtineet veivata pienen ikänsä. Kyllä sitä nyt kelpaa käydä vaikka SM-kisoissa loistamassa. Vaan ei eteneminen ja unelmien täyttyminen ole ollut tällekään parille itsestään selvää. Esimerkiksi Veera on kokenut saman kuin moni tanssista unelmoiva tyttö: paria ei tahdo löytyä lainkaan tai sitten askeleet eivät vain osu yksiin. Välillä harrastusvalikoimassa on ollut esimerkiksi telinevoimistelua. Tanssi on kuitenkin vetänyt puoleensa ja lopulta sinnikäs odotus palkittiin, kun Jere tarvitsi uutta paria. ”En ois uskonut, että oon nyt tässä”, Veera hymyilee.

Jokainen kilpalajia harrastava tietää, että eteneminen ja menestyminen vaativat kovaa työtä – se, että tanssi näyttää helpolta ja kevyeltä, on vienyt tunteja ja taas tunteja. Vuosia. Miten lukiolaisen hektinen arki yhdistetään huipputasolla kisaamiseen? Jere ja Veera treenaavat tarkan ohjelman mukaan. Viikkoon mahtuu yleensä yhdeksän treenikertaa: 17 tuntia tanssia, minkä lisäksi oheistreeninä sali- ja lenkkikerrat. Lajin rankkana puolena Jere ja Veera pitävät kuitenkinkin etenkin pitkiä kisamatkoja ja -päiviä. Vaan kilpatanssija on kilpatanssija: ”Me tykätään kisata ja näyttää meidän osaamista”, Veera summaa. Miten sitä jaksaa ja mitä, jos ei joskus vain huvita? Veera on parin kiireisempi osapuoli, joka sukkuloi arkea sanojensa mukaan minuuttiaikataululla: ”On keskityttävä siihen, mitä on tekemässä. Koulussa kouluun eikä muuhun – ja treeneissä treeniin.” ”Ja huonoina päivinä pari tsemppaa”, toteaa Jere. Kumpikin toisaalta painottaa levon ja palautumisen tärkeyttä: ylikuntoon ajautuminen ja toipilaana treenaamisen riskit on nekin omakohtaisesti koettu. Jos tuntuu, että energiat eivät riitä ja ei tosiaan jaksa, pidetään suosiolla välipäivä.

Pari on siis erikoistunut vakioihin – oliko tämä ihan selvä valinta molemmille? Siinä missä Jere kuvailee olleensa aina enemmän ”vakiopoika”, oli Veeran pohdittava tovi, onko valmis luopumaan lattareista. Vaan hyvän parin löydyttyä valinta on tuntunut oikealta. Erikoistuminen tuo mahdollisuuden syventyä ja edetä eri tahtia. Onnistumiset ja halu kehittyä ajavat eteenpäin. ”Tanssista saa paljon itse ja haluaa antaa muille myös iloa sen kautta”, Veera pohtii.

Täytyy sanoa, että on ilo kuunnella ja seurata paria, joka vetää niin hyvin yhtä köyttä. Jere ja Veera kehuvat vuorotellen toisiaan niin tanssijoina kuin pareinakin. Veera muun muassa kuvaa Jereä lahjakkaaksi tanssijaksi, jolla on vahvaa jalkatekniikan hallintaa; Jere puolestaan kiittelee Veeraa positiivisuudesta ja iloisuudesta, joiden ansiosta myös uusien juttujen oppiminen käy nopeasti. Pari kokeekin yhdeksi vahvuudekseen juuri kommunikaation ja parityöskentelyn – tavoitteet ja ajatukset menevät hyvin yksiin ja jos joskus harvoin tulee jokin erimielisyys, se sovitaan hyvin nopeasti. ”Riitelyyn on turha haaskata aikaa”, toteavat molemmat.

Kertoisitteko jonkin kommelluksen yhteistaipaleeltanne? Kommelluksia ei niinkään tule mieleen, mutta parin mukaan hassujakin omia tapoja löytyy. Parityöskentelyn alussa kaikkien kuvioiden nimet eivät olleet aivan hallussa, joten niille kehiteltiin omia ”kuvaavampia” nimiä – niillä mennään yhä. Kisoissa taas lämpätään milloin milläkin omilla kummallisilla tavoilla. Treeneissä Veera tykkää laulaa tanssin lomassa. Jere puolestaan on ystävällisesti ottanut huolehtiakseen siitä, että hiuslenkit usein unohtava Veera ei joudu treeneissä pulaan vaan kavaljeerilla on aina varalta ponnareita mukana. (Hei miehet, tässä on haastattelijan mielestä kerrassaan mahtava oivallus nuorelta mieheltä!) Entäpä mikä tanssi eniten kuvastaa teitä? ”Hidas valssi. Oon rauhallinen enkä puhu niin paljon”, Jere hymyilee ja jatkaa: ”Veera on ehkä quickstep.” Omasta mielestään Veera on kuitenkin pikemminkin foxtrot, jossa on pehmeyttä ja sykettä: ”Quickstep on vähän överi!”
Entäs millaisia tulevaisuuden tavoitteita ja SMtoiveita tähtiparillamme onkaan? Kesällä pari pitää sentään vähän lomaakin. Tulevaisuudensuunnitelmat ovat kuitenkin jo tuomassa vahvaa suuntaa siihen, mitä treeneillä jatkossa tavoitellaan.  SM-mitalin kirkastaminen sekä ylipäätään oma kehittyminen ovat ykköstavoitteet. Pidemmällä tulevaisuudessa siintävät haaveet kansainvälisestä kisamenestyksestä. Ehkä jopa ammatista tanssin parissa. ”Onhan tätä lajia jo tullut monta vuotta opiskeltua”, Jere pohtii. ”Nuorille haluaisi antaa omasta osaamisesta. Omilta oppilailta varmaan myös oppisi itse”, Veera jatkaa.

Pari haluaa kiittää lämpimästi kaikkia valmentajiaan, perheitään ja kavereitaan saamastaan opista ja tuesta. Tällä hetkellä päävalmentajina toimivat Merje Styf ja Luca Rossignoli. Jere kuitenkin toteaa, että pitkän tanssitaipaleen varrella on ollut vaikuttamassa moni valmentaja ja jokaisen panos on ollut tärkeä.

Lopuksi Jere ja Veera halusivat lähettää paljon kannustavia terveisiä kaikille starilaisille: ”Starilaisille tsemppiä. Kun vaan jaksaa tehdä työtä, se palkistee jonain päivänä. On ylämäkiä ja alamäkiä mut siihen ei saa pettyä eikä jäädä tuleen makaamaan. Pitää nollata. Terveiset kaikille nuorille ja vanhemmille tanssista innostuneille!”

Koko Starin puolesta onnea matkaan tuleviin kisakoitoksiin sekä tsemppiä ja iloa yhteiselle tanssitaipaleelle, Jere ja Veera!!!

 

Teksti: Heli Heikkilä